lauantai 19. toukokuuta 2012

Pihalla taas


Tämä on puhtaasti päivitys ilman mitään sisältöä!
Vain pari kuvaa pihalta, jossa jaksan taas joka päivä ihmetellä kuinka
nopeasti kaikki alkaa vihertää ja maisema muuttuu joka päivä.


Liljatkin puskevat kukkapenkistä oikein vauhdilla.
Viime keväänä ne istutin, ja tuskailin kun ne eivät tuntuneet silloin lähtevän kasvuun.
Nyt kasvavat, saa nähdä minkä väriset kukat ovat tänä vuonna.





torstai 3. toukokuuta 2012

Remonttia osa 4: Eteinen ja ilmalämpöpumppu

Vaikka itse remontista on jo kohta 1,5 vuotta, niin vielä näitä kuvia löytyy. Tosin nolottaa myöntää, mutta eteisestä ei löytynyt "ennen" kuvia, vaikka kuinka pengoin tietokoneen kansioita.

Aloitetaan kuitenkin ilmalämpöpumpusta. Ruokailuhuoneessa oli pumppu valmiina, kun muutimme tähän. Aluksi sen sijoittuminen asunnossa ihmetytti meitä, pumppu oli ns. viimeisessä nurkassa, mistä ilma ei lähtenyt kovinkaan hyvin kiertämään. Myös asennuksen jälki oli hieman erikoista, ja epäsiistiä. Toissatalvikin oli kylmä: pumppu oli asetettu 23 asteseen, mutta silti palelin koko talven, ja lisäksi lämmitimme tulisijoja ja pattereita vuoronperään.
     



Tässä vanha ilmalämpöpumppu asennuksineen.
Aluksi pyysimme asentajaa tulemaan vain siirtämään vanhan pumpun, mutta nähdessään tämän virityksen hän kieltäytyi työstä.
Tämä Ultimaten pumppu ei ollut enää siirrettävissä, vaan sen pystyi asentamaan vain kerran. Asentajalta selvisi myös, että tämän mallin myynti oli myöhemmin kielletty.
Siinä vaiheessa uuden ilmalämpöpumpun hankkiminen oli aika selkeä valinta.






Tässä pala eteistä uusine Daikin-ilmalämpöpumppuineen.
Uusi pumppu on siististi asennettuna melkein "huomaamaton", johdot ja muut letkut
menevät suoraan sen takaa vessan katon läpi ulos.
Tehokkuuden ja toimivuuden on huomannut helposti verrattaessa edelliseen.
Viime talvena meillä ei ollut päivääkään lämmityspatterit päällä tässä kerroksessa,
ja pumppu oli säädetty 19 asteeseen. Takkaa ja puuhellaa lämmitimme kylmimpinä päivinä.
Toissa ja viime talven helmikuut olivat aika samanlaisia ilmojen puolesta, meillä sähkönkulutus oli kuitenkin yli 500 kWh pienempi kuin toissa talven helmikuussa.
Sijaintina joka suuntaan avoin eteinen on myös edellistä ruokailuhuoneen nurkkaa verrattaessa
huomattavasti parempi.

Sitten siihen eteiseen remonttiin:
"Ennen" kuvia ei tosiaan löytynyt, mutta lattia oli samaa tummanruskeaa laminaattia,
kun kaikkialla muuallakin. Seinät ja puolipaneelit olivat hailakankeltaiset. Ja katto
sitä tummunutta mäntypaneelia.
Lattia vaihdettiin samaan vinyylikorkkiin kuin muuallakin asunnossa,
ja paneelit ja katot saivat valkoisen maalin.
Yläpuoliset seinät maalasin vielä myöhemmin hieman tummemmalla harmaalla, jotta ne erottuvat hyvin puolipaneeleista. Puolipaneelit säilytettiin, koska ne ovat hyvin tyypilliset tämän ikäisessä talossa. Tuo katon kaari taas ei ole, enkä siitä pahemmin pidä, mutta sitä ei lähdetty purkamaan, koska se saattaa pitää sisällään yllätyksiä.

Pupujen häkki sijoitettiin vaatesyvennykseen, ja päälle Tomi teki liimapuulevystä koko syvennyksen kokoisen hylln, jonka päälle saa sitten niitä kenkiä.
Puput tykkäävät, kun saavat olla suojassa ja "katto on lähellä päätä."
Ja muutenkin häkin päällä on talvella ollut viltti, jos se yhtään vähentäisi mahdollista vetoa.



 


Eteiseen tuli mummolta perimäni valaisin. Pidin siitä pikkutyttönä, sitten oli aika kun en pitänyt siitä yhtään. Nyt se on taas ihan kiva. Vessan oveen löytyi kyltti viime syksyn Habitaresta.
Oven vasemmalla puolella on lasin päälle kuvioitu nainen vuodelta 2007. Oma tekemä siis.






Siivouskomeron oveen toivoin viime jouluna pukilta tämän peilillisen avainkaapin.
Se ei ole ihan saumattomasti muihin eteisen väreihin sointuva, mutta koska
puu on niin kaunista noinkin, en ole raaskinut maalata tai lakata sitä millään muulla värillä.






Vaatesyvennyksen hattuhyllyllä on korit keräyspaperille ja ulkotulille/kynttilöille.
Viereen näin keväällä ja kesällä mahtuu pihatuolien pehmusteet.




Eteisen ja pikkueteisen välisen oven viereiselle seinänpätkälle hankittiin valkoinen
kenkäkaappi. (Kyllä, Ikeasta.) Se hiukan helpottaa kenkiensäilytysongelmaa, ja piilottaa itseensä yllättävän määrän kenkiä varsinkin kesällä, kun kengät ovat pienempiä.
Yläpuolella on 2003 tekemäni lyijykynäpiirros.
Vastapäätä tätä seinää lähtevät portaat ylös.


 

Ja viimeisenä vielä portaikon alussa seinällä roikkuu äitini huovuttama
ovikoriste, joka etsii vielä paikkaansa.
Ulko-oveen en uskalla sitä laittaa, ettei se mene pilalle tai linnut syö sitä.



keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Koti kohti kesää

Vapun aikoihin minulla on tapana vaihtaa verhot ja muutenkin päivittää ilmettä kesäksi. Tänä vuonna aikaistin urakkaa vielä parilla päivällä, koska samalla siivoilin synttärivieraitani varten. Verhovarastoista löytyivät olohuoneeseen omat lempparini, ruokailuhuoneeseen löysin verhot jotka olin jo unohtanut. Keittiöön taas löysin kaunista kangasta Anttilasta, josta tällä kertaa pyysin äitiä tekemään valelaskosverhot.





Kahvitteluihin kaivoin kaapista tämän aiemmin esittelemäni kahviastiaston, jonka olen
joskus aikoinani maalannut. Muuton jälkeen niitä ei ollut käytetty, ja osassa oli vielä
mustaa sanomalehdistä, johon ne olivat pakattuina. Pesin ne kyllä.
Kynttiläsomisteet ovat omat suosikkini, PartyLiten Uljaat. Muutaman olen niitä jo rikkonut,
mutta uusia on saanut. Nykyään niitä ei kuulemma enää saa,
 joten jatkossa on oltava extra-varovainen.
Viime jouluna saimme lahjakortin Iittalan myymälään, ja päädyimme ostamaan sillä harmaita Kastehelmi-kuppeja, sekä samanlaisen kakkulautasen. Kakkulautanen varsinkin on ollut kovassa käytössä.





Olohuoneeseen ripustin siis nämä Vallilan punaiset "Talven kukka" verhot. Minulle ne kesäverhot,
vaikka nimi viittaakin muuhun. Kaivelin myös Kivi-tuikut esille, ja vaihdoin sohvatyynyjen päälliset.





Ja keittiön kesäverhot.
Kiitos äidille, näihin tuli paljon siistimmät laskokset kuin niihin itse tekemiini jouluverhoihin.
Kangas oli siis Antilan omaa Anno-sarjaa, ei mikään design-kangas, mutta meidän väreihin juuri sopiva, ja kuvioinniltaan kiva. Ja kylläpä on taas keittiössäkin valoisaa, kun verho on vaalea.






Uusi pihakaluste - pöytä vanhoista lankuista



    Alkukeväästä tein listaa, mitä pihalla tänä kesänä pitäisi tehdä. Yksi projekteista oli pihapöytä vanhoista lankuista, jotka löytyivät ulkovajastamme. Avomieheni kaivoi lankut viimeviikolla esille,
ja innostui projektista niin etten ehtinyt edes mukaan. Eli tästä pöydästä kaikki kunnia Tomille, itse kävin vain kuvailemassa välillä. (Ja antamassa "päteviä" ohjeita tietty.)





Tässä puut alkuvaiheessa. Toiset puolet olivat paremmassa kunnossa, ja ne päätettiin  jättää ylöspäin.
Jokaisen leveys oli 210 mm, ja mallailujen jälkeen päädytiin neljään lankkuun vierekkäin.
Pöytälevynpituudeksi tuli 1700mm, riittävästi tilaa istua ja riittävästi tilaa pöydän jaloille.




Alapuolelle tehtiin laudoista tukikehikko, joka pitää myös lankut yhdessä.
Aluksi ajatuksena oli tehdä kehikko kakkosnelosesta, johon myös jalat olisi saanut tukevammin kiinni, mutta silloin pöydän pinnan korkeus olisi kasvanut yli 800 milliin, eikä siinä olisi ollut
mukavaa syödä istuen. Tuolit pitää kuitenkin mahtua pöydän alle.





Jalat naulattiin kiinni lautaan pintakäsittelyn ajaksi. Näin ne saa käsiteltyä kaikilta sivuilta samaan
aikaan, eikä tarvitse odotella kuivumista välillä.
Pöydän kaikki osat pintakäsiteltiin Tikkurilan Valtti Arctic-puunsuojalla. Sillä tulee
helmiäinen pinta, joka välkkyy mukavan hillitysti auringossa.






Tässä jo pöytä jaloillaan, mutta yläpinta on vielä pintakäsittelemättä. Kaunis olisi ollut tuokin pinta ja väri, mutta  pysyimme silti suunnitelmissa, ja tummana se sopii paremmin jo olevassa oleviin tuoleihin ja aurinkovarjoon, sekä harmaaksi öljyttyyn terassiin.






Pöytä (lähes) valmiina ja paikoillaan tuolien kanssa.
Kuvan ottamisen jälkeen Tomi lisäsi vielä päätyihin jalkojen väliin tukipuut, mitkä vielä tukevoittivat pöytää huomattavasti.
Pinnasta tuli upea, kahvit pöydän ääressä jo join, mutta kunnon ateriointiin pitää odotella vielä hiukan lämpimämpiä ilmoja.